Taidepolkuni - esittävä VS abstrakti taide

Aloitin taidemaalauksen opettelun tavoitteellisesti, kun aloin käydä viikoittain akvarellikurssilla. Sieltä sain hyvää perusoppia akvarellimaalaukseen, koska se on ollut aina lähellä sydäntäni. Opiskelin tätä tekniikkaa ammattilaisen ohjauksessa vuoden verran ja sen jälkeen jatkoin harjoittelua itsekseni. Olin kuitenkin liian kriittinen omaan tekemiseeni ja akvarellien tekeminen jäi tauolle.

Innostuin uudelleen maalaamisesta ja halusin saada oppia öljyvärimaalaamiseen. Liityin Ylöjärven työväenopiston kurssille, jossa vetäjänä toimi taiteilija Yrjö Mustonen. Sain todella paljon oppia värien käytössä ja hän antoi hyviä vinkkejä maalaamiseen. Se oli ihanaa, että hän opasti jokaisen maalaamaan omaa kädenjälkeään eikä yrittänyt saada mihinkään tiettyyn muottiin. Hän löysi jokaisesta maalauksesta hyvät puolet ja antoi vinkit siihen, miten saadaan joku itseä ärsyttävä kohta maalauksessa korjattua. 

Paras palaute itselle oli se, että hänen mielestänsä maalaukseni olivat samankaltaisia, kuin Onni Ojan. Se hiveli aloittelevan maalarin itsetuntoa ja kannusti jatkamaan harrastusta. Jatkoin kurssilla noin 4 vuoden ajan keskellä vauva-arkea. Viikoittainen maalauskurssi oli ihana hengähdystauko ja odotettu hetki omaa aikaa vauva- ja taaperoarjen pyörityksessä. 

Kun lopetin kurssilla, jäi öljyvärimaalaus taka-alalle. Muutaman taulun maalasin ns. omin nokkineni kotosalla ja kaipasin kovasti neuvonantajaa. En ollut kyllin varma tekemisestäni. Maalaushommat jäivät lasten harrastusten jalkoihin ja välissä oli useampi tauluton vuosi. 

Akvarelleillä tein satunnaisesti onnittelukortteja.

Kunnes...

Näin sattumalta videon abstraktin taiteen tekemisestä Pouring art-tekniikalla, jäin siihen kerrasta koukkuun. Katselin lukemattomia tutoraleja ja videoita pouringtekniikasta ja yritin selvittää, mitä aineita ja välineitä tarvitaan. 

Sain lopulta kaikki tarvittavat välineet hankittua, mutta ainoa ongelma oli työtila. Pouring-tekniikka on hyvin sotkuinen ja taulu tarvitsee 3 vuorokautta kuivumisaikaa vaakatasossa. Taulua ei saa liikutella mihinkään tuona aikana. 

Työskentelin keittiön pöydässä suuren pahvin päällä. Siitä huolimatta suuri osa teoksista valui hukkaan, koska alusta oli millin kallellaan johonkin suuntaan ja näin kuinka ihana maalaukseni vaelsi pois  canvasilta silmieni edessä. Vähitellen opin tekniikkaa paremmin ja pidin jopa taidenäyttelyn, josta puolet tauluista meni yllätyksekseni kaupaksi. Totesin, että abstraktin taiteen yllättävyys kiehtoo itseäni ja myös muita. Lopputulos on täysin ennalta arvaamaton ja jokainen ihminen näkee niissä eri asioita.

Pouring- maalaaminen oli entistä haastavampaa soveltuvien tilojen puuttuessa, että jätin hetkiseksi tauolle. Otin uudelleen akvarellit käyttöön, koska niillä maalaaminen oli helpompaa. Olin saanut hieman itseluottamusta maalaamiseen ja akvarellitkin alkoivat onnistua kivasti. 

Kokeilin varovaisesti tehdä esittävää taidetta palettiveitsellä maalaamalla, koska en halunnut olla liian tarkka ja kriittinen lopputuloksesta. Sitä syntyi tämä Savanni.

Otin siis seuraavan askeleen ja ajattelin kokeilla canvasille maalaamista akryyliväreillä. Esittävän maalaamisen kohdalla oli ollut suunnaton lukko öljyvärimaalaamisen lopahdettua. Yllätyksekseni pystyin nyt hahmottamaan silmissäni valmiin taulun ja sen minkälaisen tunnelman siihen halusin.  Maalausprosessin edetessä keksin tekniikan, miten hoksaan taulussa ns. viat ja pystyn ne korjaamaan. 

Ongelmana oli aiemmin öljyvärimaalaamisen kohdalla se, että tiesin taulussa olevan jonkun kohdan pielessä enkä keksi mikä se on. Tämä on todella ärsyttävää. Omalle maalaukselle on kuitenkin aika sokea. Sekään ei vielä riitä. Esittävää taidetta maalatessa pitää tehdä itsellensä selväksi se, että en maalaa valokuvatarkkaa jälkeä, sitä varten on valokuvat. Haluan vangita tauluun tietyn tunnelman ja saada se puhumaan. Ehkä vähän hassusti sanottu. Tykkään sellaisesta esittävästä tekniikasta, jossa läheltä katsoen näkyy karkeat pensselinjäljet ja sekalaista värisotkua ja sitten, kun siirtyy kauemmas taulusta sen maisema ja tunnelma vasta avautuu. 

Muutaman esittävän taulun jälkeen siirryn luultavasti taas abstraktiin tekemiseen. Se näyttää avaavan jotain lukkoja ja tuovan uudenlaista osaamista ja tekemistä esittävään taiteeseen.

Juuri nyt on maalaustelineessä tämä Tammikuun värit. Tässä innosti se, miten valkoisessa lumimaisemassa ei ole käytetty yhtään pelkkää valkoista sävyä. Tammikuun väreissä loistaa pinkki, kultainen ja siniharmaan eri sävyt. Halusin myös kokeilla extravaikeaa auringon maalaamista. En tiedä, että miksi en ole aiemmin uskaltanut edes yrittää? Tykkään käyttää kultaa maalauksissani ja näissä molemmissa löytyy sitä sopivasti.

Mielestäni nuo kaksi eivät sulje pois toisiaan, vaan auttavat kehittymään tällä taiteen polulla.